FLATTIHURMURIT

AGILITY

Kisaamme Justuksen kanssa agilityssä MAXI2-luokassa, tavoitteena siirtyä "joskus" sinne kolmosiin, ja saada mahdollisesti sieltäkin mukavia tuloksia. Onneksi meillä pitäisi olla vielä useampi kisavuosi aikaa päästä tavoitteeseemme, kovinkaan nopeasti tuo eteneminen ei nimittäin ole tähänkään asti sujunut. Kakkosiin siirryimme nollavoitolla tammikuussa 2008 Kajaanin tamminäyttelyn yhteydessä järjestetyissä agilitykisoissa.

Agilitykoirana Justus on erittäin potentiaalinen, ottaen huomioon että se on flatti, eikä mikään bortsu tai belggari. Isoksi koiraksi se kääntyy yllättävän ketterästi, ja vauhtia piisaa sen verran paljon, että em. muotirodutkin ovat välillä jääneet aikavertailuissa taaksemme. Justus rakastaa agilityä yli kaiken, ja treeni-intoa riittäisi vaikka vuorokaudet ympäri. Se on aina ollut hyvä lukemaan vartaloani, ja itsevarmuutta ja irtoamiskykyä riittää. Menestystä tässä mahtavassa lajissa ei ole kuitenkaan kovin tiuhaan sadellut, mikä selittyy aika pitkälle minun kyvyttömyydelläni ohjata koiraani tarpeeksi hyvin. Tarvitsisin yksinkertaisesti kunnon treeniä osaavan opettajan avustuksella oppiakseni ohjaamaan koiraani oikein, se kun ei välttämättä ole niitä kaikkein helpoimpia ohjattavia. Toivottavasti minulla olisi jossain vaiheessa mahdollisuus päästä johonkin treeniryhmään "ammattilaisen" valvovan silmä alle, uskoisin sen auttavan hurjasti!

Oulu 27.1.2007 B-kisa, virhepisteitä 0, sij. 2./10.
Kajaani 24.11.2007 B-kisa/hyppyrata, virhepisteitä 0, sij. 2./15.
Kajaani 5.1.2008 Tammiagit, virhepisteitä 0, sij. 1./23., SERT => MAXI2
Rokua 22.6.2008 E-kisa/hyppyrata, virhepisteitä 0, sij. 3./21.

TOKO

Tokoa alettiin treenaamaan tosissaan Justuksen ollessa n. 2 -vuotias, ja ensimmäinen koestarttimme näki päivänvalon helmikuussa 2007. Koulutustunnukseen vaadittavat kolme ykköstulosta saimme kasaan kesäkuun puoleen väliin mennessä, ja BH-, eli käyttäytymiskokeen kävimme suorittamassa syyskuussa 2007. Sen jälkeen tokottelut jäivätkin joksikin aikaa lähes kokonaan tauolle, ja ajattelin tokouramme loppuneen siihen lähinnä oman motivaatiopulani vuoksi.

Vuoden 2008 aikana treenailimme lähinnä omaksi iloksemme erittäin epäsäännöllisesti, mutta pikkuhiljaa avoimen luokan liikkeet alkoivat kuitenkin olla sillä mallilla, että ne kehtaisi ehkä näyttää tuomarillekin. Yksi avoimen luokan koe onkin jo onnellisesti takana ja ykköstulos plakkarissa, ja tämän hetken tavoitteet ovat ainakin siellä TK2-koulutustunnuksessa, ellei jopa voittajaluokassakin. Onhan meillä tässä vielä aikaa!

Harjoittelun alkuaikoina kumpikaan meistä ei varmaan oikein tiennyt, mitä olemme tekemässä, ja monet asiat saatiinkin kuntoon vasta useiden virheiden kautta. Pikkuhiljaa molemminpuolista oppimista ja edistystä kuitenkin tapahtui, ja nykyään on vaikea uskoa Justusta samaksi koiraksi, joka joskus aikoinaan lähinnä teki hommia vähän sinnepäin, eikä toko jaksanut kauheasti kiinnostaa. Nykyään virtaa, intoa ja motivaatiota nimittäin riittää, ja Justus tuntuu tykkäävän lajista melkein yhtä paljon kuin agilitystä! Justuksen kanssa on kerrassaan ihana treenata, kun se jaksaa keskittyä koko pitkänkin treenin, ja aivan tärisee innosta päästessään hinkkaamaan kiemuroita kentälle. Vielä alokasluokan kokeissa Justus reagoi omaan jännittämiseeni muuttumalla flegmaattiseksi, vaikka treeneissä olisikin mennyt hyvin, mutta nyt avoimessa näyttäisi olevan päinvastoin - villiintyminen voisi olla oikea termi kuvaamaan jätkän kisafiilistä:)

Kuusamo 3.2.2007, tuomari: Olavi Pajala, ALO 1
Oulu 1.4.2007, tuomari: Allan Aula, ALO 1
Kajaani 12.6.2007, tuomari: Erkki Shemeikka, ALO 1 => TK1
Tornio 15.11.2008, tuomari: Allan Aula, AVO 1

NOME/METSÄSTYS

Syksyisin Justus kulkee aktiivisesti isäni ja pikkuveljeni kanssa sorsa- ja kanalintumetsällä. Kovasti miehet ovat kehuneet metsästyskaveriaan taitavaksi ja innokkaaksi noutajaksi, jolta mikään lintu ei taatusti jää metsään. Itse olen ollut joka syksy muutamia kertoja heidän matkassaan koiranohjaajana, ja varmasti kulkisin mukana enemmänkin, mikäli aika riittäisi ja aikaiset aamut eivät tuntuisi niin ylitsepääsemättömiltä. Metsästys on todella mielenkiintoista puuhaa, ja missäpäs muualla flatti olisi parhaimmillaan ja onnellisimmillaan, kuin siinä työssä, mihin rotu on alunperin jalostettu?

Taipparit Justus suoritti kesäkuussa 2006, ja NOMEa ollaan siitä lähtien treenailtu harrastuspohjalta säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta kokeisiin asti ei olla ainakaan vielä toistaiseksi selvitty. Oikeastaan sain itse NOME-kärpäsen pureman vasta Metkun tulon myötä kesällä 2007, ja siitä lähtien myös Justuksen treenaaminen on ollut astetta aktiivisempaa. Jospa Justuskin vielä joskus vanhoilla päivillään pääsee näyttämään kyntensä tässä noutajien mahtavassa kuninkuuslajissa!

Oikeastaan juuri NOMEssa Justuksen normaaliflattiä astetta kovempi luonne tulee esille siinä negatiivisessa valossa: yleensä herra toimii treeneissä todella mukavasti ja tekee mielellään minulle hommia, mutta välillä näkyy myös se toinen puoli. Jos on huono päivä ja ei oikein kiinnosta, niin sitten ei myöskään kyllä kiinnosta! Tässä lajissa Justus on siis oikea tuuliviiri - suurimmaksi osaksi jätkä hoitaa hommansa innokkaasti ja tarkasti, mutta ajoittain on havaittavissa jopa selkeää keskisormen näyttelyä. Lahjakkuutta ja potentiaalia Justuksella kyllä löytyy, kunhan jaksettaisiin vaan treenata tarpeeksi: esimerkiksi itseluottamus on pienestä asti riittänyt hyvin vaativissakin tehtävissä, ja hakutyöskentely ja nokankäyttökyky on aina ollut erittäin tehokasta.

Oulu 2.6.2006, taipumuskoe, tuomari: Tapio Sihvonen, NOU1

NÄYTTELYT

Näyttelyrintamalla kaunis koirani on saavuttanut kaiken sen, mitä joskus pienessä mielessäni ajattelin tavoitteiksemme - ja PALJON enemmänkin! En ikinä olisi osannut kuvitellaan, että koirani voittaisi joskus KV-näyttelyn ryhmäkilpailun, ja vieläpä Ruotsissa, joka kuitenkin näin flatti-ihmisen silmin on ehdottomasti se kaikkein vaikein maa menestyä. Näin kuitenkin pääsi käymään ikimuistoisena juhannuksena 2008, enkä unohda sitä taatusti koskaan. Kuten en sitäkään, että jätin tyhmyyksissäni menemättä seuraavan päivän BIS-kehään, ja missasin ainutkertaisen tilaisuuden. Nooh, menneet ovat menneitä!

Justus tuli Suomen muotovalioksi kesällä 2006 voittaen kolme SERTiä peräkkäisistä näyttelyistä 1,5 kuukauden sisään. Se olikin onni, sillä olin jo ehtinyt kyllästyä totaalisesti vaaleansinisiin vara-SERT -ruusukkeisiin, joita olimme saaneet kotiintuomisiksi useammastakin näyttelystä ennen kesän alkua. Valioitumisen jälkeen emme ole kotimaan kehissä enää kovin säännöllisesti pyörähdelleet, ainoastaan muutamia KV-näyttelyitä ja erkkareita vuosittain, vähän rahatilanteesta ja fiiliksestä riippuen. Ulkomailla olemme käyneet muutamaan otteeseen, ja näiden näyttelymatkojen myötä olemme molemmat päässeet näkemään näyttelykäytäntöjä ja kulttuuria myös oman maamme ulkopuolella. Tulevaisuudessa jatketaan varmaan aika samaan tapaan kuin tähänkin asti, eli piipahdetaan kehässä aina silloin tällöin ilman mitään sen suurempia menestyspaineita!

Suomen Muotovalio 2006
Liettuan Muotovalio 2007
Liettuan Voittaja 2007
Latvian Muotovalio 2008
Ruotsin Näyttelyvalio 2008
Kansainvälinen Muotovalio 2008

JÄLJESTYS

Justus on aina ollut todella hyvä ja tarkka käyttämään nokkaansa, ja rakastaa jäljestämistä ainakin yhtä paljon kuin agilityä! Koiran harmiksi ohjaaja ei ole aivan yhtä innoissaan kyseisestä lajista, mutta Justuksen mieliksi sitä ollaan pyritty säännöllisesti harrastamaan. Lähinnä olemme keskittyneet ihmisjäljen ajamiseen pelto-olosuhteissa, mutta jonkun verran olemme harjoitelleet myös mm. verijälkeä.

Jäljelle päästessään Justus unohtaa kaiken, mitä ympärillä mahdollisesti tapahtuu, ja keskittyy ajettavaan jälkeen 100% - alusta aivan loppuun asti. Kulmat ja mutkat selvitetään läpi tarkasti ja tehokkaasti, eikä into ole ainakaan vielä koskaan loppunut jäljellä kesken. Joskus hamassa tulevaisuudessa olisi mahtavaa päästä kisaamaan erikoisjäljellä, ja jokaisen treenikauden lähestyessä käynnistyy sama mietintä, että entä jos tälle kesälle vaikka mentäisiin lopulta kokeisiin. Katsotaan, jos vaikka jo ensi kesänä päästäisiin sanoista tekoihin!

<< takaisin