Aikojen kuluessa olen joutunut luopumaan useista minulle rakkaista eläimistä, milloin mistäkin syystä. Esimerkiksi monta tärkeää hevoskaveria on muuttanut uuteen kotiin jonnekin päin maailmaa, ja niistä en ole sen jälkeen enää juurikaan kuullut. Tässä kuitenkin muutamia tärkeääkin tärkeämpiä eläinpersoonia, jotka ovat siirtyneet sinne, missä kipua ja tuskaa ei enää ole.
Minä en unohda ketään teistä - koskaan!

 

labradorinnoutajauros

14.7.1989-13.9.2003

 



Eetu syntyi pari kuukautta ennen minua, ja elinkin ensimmäiset 14 vuotta elämästäni tiiviistä yhteiseloa tämän hurmaavan labbisherran kanssa. Eläinrakkauteni "puhkesikin" jo hyvin nuorella iällä, olipa "Eetu" jopa yksi ensimmäisistä oppimistani sanoista. Tämä ihana koira oli tärkeä osa lapsuuttani, pienen tytön paras ystävä! Eetu eli pitkän ja rauhallisen kotikoiran elämän, mielipuuhinaan talomme pihalla makailu ja omat salaretket läheiselle uimarannalle uiskentelemaan. Eetu nukutettiin ikiuneen omalla pihallamme kauniina syyskuisena päivänä 14 vuoden ja 3 kuukauden iässä,
kun jalat ja ruumis eivät enää maanpäällistä menoa jaksaneet.
 


Eetun 10v. synttärit
 


Ensimmäinen koulupäivä


 

puoliveriruuna

?.?.1993-30.8.2007


 

Lurppa oli ja on edelleen hienoin hevonen, jonka selässä olen koskaan istunut... Tuo säkäkorkeudeltaan yli 175 senttinen tumma ori (ruunattiin myöhemmin), hurmasi minut heti ensi kohtaamisellamme syksyllä 2004, ja siitä alkoikin lähes kolme vuotta kestänyt vuokrasuhde. Lurppa oli kansallisella tasolla aiemmin kilpaillut esteratsu, ja luonnollisestikin paljon taitavampi kuin minä, joten opin yhteisenä aikanamme tästä hienoista lajista paljon uutta - Lurppa oli kerrassaan loistava opetusmestari. Muistelen yhä kaiholla yhteisiä maastoreissujamme ja hikisiä koulutuntejamme, kiltimpää ja ihanampaa hevosta saa kyllä hakea! Yhteinen aikamme päättyi aivan liian pian, kun loppuaikojen jatkuvat jalkaongelmat johtivat lopulta siihen, että Lurppa vapautettiin laukkaamaan vihreämmille laitumille elokuussa 2007.
 


Paula Kovalainen & Lurppa Kuopion kisoissa v.2004, © Anna Vainikka
 


 

kääpiöluppakorvauros

25.12.2001-20.2.2007


 

Rumpali tuli meille heräteostoksena erään Kuopion reissun päätteeksi maaliskuussa 2002. Näin kanin paikallisessa eläinkaupassa, ja päätin siltä seisomalta, että tuo pupu minun on saatava itselleni:) Rumpali oli temperamenttisin ja persoonallisin kani, jonka olen tavannut, ja sillä oli kokoonsa nähden erittäin ylimitoitettu ego. Justuksella ei ollut mitään asiaa tämän äksyilijän häkkiin: murinalla tehostettu vastahyökkäys käynnistyi saman tien, jos koira erehtyi kuononsa sinne tunkemaan. Rumpali hauskutti ja viihdytti perheemme elämää erilaisilla tempauksillaan lähes viiden vuoden ajan, kunnes yllättäen todettu luusyöpä toisessa lonkkanivelessä koitui kohtaloksi, ja pupu piti nukuttaa ikiuneen. Miten pienen kanin poismeno voikin tehdä niin ison loven sydämeen?
 


 

 

 
 
  Tekstit ja kuvat © Emmiina Rämä                                                                                                      Layout by Marianne Forsell